unieni todellisuudessa
taivaankannen rautaiset linnut
eivät kyyditä lomalaisia
sysiyön musta alitajuntani
heijastaa verkkokalvoilleni näköiskuvia
jonkun muun arkipäivästä
asepuvut, pistimet, kiväärit
pelot ja kuolema
mene jo pois, pois
keskellä tykkien surumarssin
äitiensä helmoissa lapsia
viattomat eläimet kiinnikytkettyinä kuoleman edessä
voit ojentaa käden, jos uskallat kutsua sisään
myös kaiken pimeyteni
tarvitsen valosi, suojan iholtasi
lohduttavat sanasi
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
