silkkipaperiset kukat ikkunalla tuovat mieleen lapsuuteni
olla vielä niin huoleton, tietämätön aikuisuuden kiemuroista
vuokranmaksut, laskut, kapakkaan tuhlatut eurot, miehet
pidä taas kädestä kun pelottaa, äiti
luulen tietäväni mistä puhun, kun kerron rakkaudesta
menneisyydessäni luurankoja, haamuja, pettymyksiä, toivoa
enhän minä siitä mitään tiedä
- ainakin toivon niin
aamuyön hiljaiset tunnit sulautuvat toisiinsa
kietoutuvat kuiskattuihin sanoihin, kosketuksiin ja suudelmiin
aamulla kun heräät, olen poissa ja toivon että unohtaisit
luulen olevani elossa, olen väärässä
ota kädestä ja vie rantaan
tarvitsen aikaa ja vähän teippiä
sydämeni on koottava uudelleen
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
