menppäs nyt siitä

Ketale
vinohammas
pahamieli
vihlova itätuuli
vaivoiksi sinä ryhdyit
kesän heitit matkohin, palmun oksia hyväilemään
mitä sen jälkeen jäi,
harmaata, pimeässä ei mitään näkyvää
hetkeksi paljon jotain antoisaa
katkeruuttaa viinilasillisen,
karahvin verran kateutta
lohjattomasti itsesääliä.

valoisa pimeä lumi,
kuun valosta valaisee pihatiet
kylmä näin ulkosalla
villa vaatteita vailla.

odotan sinua tulevaksi,
kevääni.