Olomme tuntemus

Neljän vuoden ajan jälkeen oli rakkauden kevät
Nurmikko oli saanut kuivuuden, mahlaiset hiirenkorvat tuoksuivat lounatuulessa
maalaismaisemassa mullikarja käyskenteli notkojen rinteillä
leskenlehdistä näkyi vai kuivuneet kukinnot
ojassa sorisi vuolas virta.

Kolmen vuoden ajan jälkeen meni toivon kesä
vihtakoivuinen saunan vasta tanssitti iltahämärässä itikkaparvea, ylös ja alas.
Saunojista jäi laiturille märät jalanjäljet, järvi tyyneni yötä kohden
usva nousi kuikan laulun hiljenevässä tahdissa, oli toivoa varastossa
apila näytti sateenkaaren purppuraloisteen tähdille

Kahden vuodenajan takana majaili uskon vaisu syksy
rajut ilmat riippi rippaakoivua, keltaiset lehdet väritti hiekkatietä
sade ei antanut mitään anteeksi, se kasteli kaiken

Viimeksi jäätyi talvi paikalleen vuodenajoista vaikein
ulkona voisi palella
sydämeen ei saa villasukkia
tähän lasittui tahto kuin lumivallissa heiluva koiranputki