Litroittain kyyneliä mahtuu näihin vuosiin
sillä olen aina etsinyt, ja sitten luullut löytäneeni
odottanut yksin puhelua
mutta puhelin ei ole soinut
juossut heidän kaikkien perässään,
omien kyyneleideni meressä
tuhlaten aikaa,
tietämättäni sen olevan turhaa.
Uudestaan sitä taas toivoin
rakkautta,
ja kuinka yllätyksellistä onkaan elämä,
sillä tällä kertaa sen vihdoin sain
Pettymysteni jokeen
rakensimme yhdessä sillan
jonka yli voimme kävellä
yhdessä,
rakastaa toisiamme,
ja kulkea käsi kädessä vaikeuksien yli.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
mikä ei tapa - vahvistaa
tuohon nojaten en usko pettymysten olleen turhia sillä ne muokkaavat ihmistä, sitä tulee häneksi kuka on.
Hieno tarina rakkauden löytämisestä