Myrskyn silmässä

Seison yksin myrskyn silmässä

kylmien vesipisaroiden lyöden vasten kehoani
tuulen tuivertaessa syvällä sielussani
salamoiden jättäessä arpia kehooni

ympärilläni mustaa sumua
jonka läpi en näe

miettien miksi olen taas täällä
yksin pimeässä

odottaen aikaa,
jolloin mieleni tämän mysrkyn laannuttaa
ja sade lakkaa
tumman pilven poistuessa näköpiiristäni
ja salamointi loppuu.

Aikaa,
jolloin aurinko taas paistaa
ja kaikki on tyyntä
enkä ole enää yksin

ja hyväksyn taas aiheutuneen mysrkyn
josta alkaa uusi päivä.