Syvällä uumenissa maan,
alla sen kovan kuoren,
soi rummut paholaisten
ja lyövät moukarit sinut mustelmille
Jättäen jäljet kehoosi
aiheuttaen mustelman joka iskulla
haavoille ruumisi repien
ja aina yhä uudestaan
tunnet iskut moukarin.
Se lyö,
ja se jumalauta sattuu.
joka kerta kun se iskee,
tunnet iskut soluissasi
ja luulet sen kehosi pian tuhonneen,
mielen mustaksi maalanneen.
Keho mustelmilla kahleet jaloissa
moukarin lyönnin yhä uudestaan tunteneena
tyrehtyvät lopulta haavasi
Eivätkä iskut lopulta tunnu enää niin julmilta,
raastavilta ja repiviltä,
polttavilta tai kipeiltä,
kun olet ne kaikki kestänyt.
nouset uumenista maan
uljaana tuhkasta kuin Fenix-lintu
Punaisena,
tulisena,
vahvana ja uljaana
ymmärrystä täynnä sydämesi
rakastaen koko sielullasi
jakaen sen taas muille
rakastaen kaikkia
antaen anteeksi elämälle,
moukareiden iskuille.
Säästyvi osa iskuilta kokonaan,
on suotavasi se heille rakkaudella
vaipumatta kateuden syvään mereen
Ovat iskut sinut vahvistaneet.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
