he käyvät öisin
räpyttelevät siipiään
puhaltavat jääkukkia lasiin
jättävät mennessään
pehmeitä painaumia lumeen
nousussaan
maalaavat korkeuksiin purppuranpunaa
jonka takaa aurinko aina nousee
harmonia laskeutuu
rauha
ihmislapsille luovutettuna kuin koru
sitä ei milloinkaan ajan patina syö
Selite:
Kun kerran ei rakkaudesta osaa enää kirjoittaa, niin jotain kuitenkin vaikka varmaan aikalailla vanhoissa raameissa kyllä tämäkin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Suloisen lempeä ja levollinen on kaunis runosi.
Seesteisen kaunis koskettava runo.
Tästä tulee mieleeni auttava lähimmäinen.
Puet hänet runokieleen, enkeliksi.
Totta tietysti, että jokainen ajattelee laillaan, ja enkeleitä, onhan heitä!
Monessakin mielessä, eikä vähiten niin että ihminen tuntiessaan henkiolennon hyvyyden saa Rauhan ja tyynen mielen.
Hieno runo taas Sinulta, kiitos.
Kaunis runosi kuin talven jääkukat ikkunassa.
Kyllä, kyllä heitä on. <3 Kiitos ihanasta ja voimistavasta runostasi ystäväni.
Sieluun asti uppoaa kosketta,rauhallisen kaunista,pidän.
onhan heitä, kiitos kauniista runosta
Suloinen, kaunis runo.
Yksinkertaisesti sanottuna IHANA!
Herkkä, hyvä runo
Minä pidin tästä.
Kaunista kuvausta ja mielikuvaa
Kaunista!
Arkipukuiset enkelit ovat palvelevia henkiä
tykkäsin taas ja paljon
olet sinä vain osaava
ihan odotan näitä runojasi <3
Johonkin on hyvä uskoa. Runosi tuntuu todelta.
Hyvin kaunis. Pidin paljon.
Ihan huigeen hieno
ja niin äärettömän kaunis runo
herkkyys huipussaan..kiitos*
ihmeellisyydem tunnetta runossasi pidin paljon
Kauniin maiseman runollasi maalaat, enkelinsiivellä kirjoitetun. Kiitos ja kumarrus.
Kauniin luottavainen, lämmin ja turvallinen tunne runossasi. Erityisen Hieno tuo alkusäkeistö, joka toimisi itsenäisenä, ihan sellaisenaan, vailla toisen ja kolmannen säkeistön selitystä.
Pidin.
Nätti runo!!
Olpa ne ruamit vanhat tae uuvvet, nii Enkelit on niissä säehkyvijä.
Sivut