Mistä suunnasta tuuli soi, minne askeleet kantaa
Ikiajoiksi kenties pois?
Minne riennämme juhlimaan, kun kaikki ilo on poissa?
Teidän huminanne puiden latvoissa soi
noiden vaaleanpunaisten vuorien toisell puolell.
On toisinaan lähdön hetki haikea ja raskas,
mutta mielen keveänä kannat.
Vaikka riehut ja pauhaat kuin teini-ikäinen lapsi.
Teidän voimassanne sitä ystävyyden tunnetta on,
vaikka kuinka elämänlanka saattaisi katketa.
Emme tunne sääliä, kun hurjistuen
revimme satoja paperinpaloja.
Emme anna armoa, kun alat hehtaarien
metsurin lailla, pilkkoa puita,
jääköön metsä katotta.
On voimamme suuri, mutta sen on alistuttava nöyrästi opettajien silmien alla. On heidän voimansa mahtavista mahtavin meidän silmillä katsottuna.
Mutta nukkuvatko he silloin, kun hiljaisuus ja rauha on koulun yllä?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
