Kesän kauniina ruusuna elämääni tulit,
täyttämään sydämeni tyhjyyttä.
Oli kukkasi kaunis kuin sokean sielu,
sen syleilyyn sulin.
Ei sydämmeni tarpeeksi osannut,
ei kastella tiennyt ruusua hentoa.
Syksyn kuolleena kukkana mieleeni jäit,
luuhistuvaa ruumistasi kiinni en saanut.
Kyynelistäni kastuu ruukku musta,
se pientä tunnetta sisällään pitää.
Toivoa siittä että joskus tunteesta tuosta,
syntyy ruusu kauniimpi kuin koskaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
upea runo
toivoa täynnä
vaikka synkkä on mieli