Olen seitsemän runokirjaa tehnyt runouden harrastaja. Tällä hetkellä toivoisin ainakin, että tämä harrastus saisi kestää läpi elämäni, se alkoi kahdeksantoistavuotiaana vuonna 1994. Kirjoista uusin ilmestyi marraskuussa 2017.
Harrastan runoutta muutenkin monin eri tavoin. Esiinnyn, keräilen runokirjoja ja kommentoin toisinaan runotta täällä internetin uumenissa. Minulla ei ole määritelmää siihen, millainen runo voi olla.
Mutta hyvät ihmiset, jos pidätte runoistani, vanhojakin runojani saa täällä kommentoida eikä pelkästään uusinta uutta. Tiet, joita kuljen nykyisin, ovat etupäässä Pohjois-Pohjanmaalla, sillä siellä nykyisin asun.
Runo ei koskaan katoa, se löytää yhä enemmän, se näkee, mitä elämää voi olla, mistä tahansa suunnasta sivuilleen katsoen.
Uusin kirjani on nimeltään Ihmisyyksiä. Facebookissa siitä voi tykätä täällä.
Esittelyä kirjoistani täällä.
Antakaa minun puhua vielä
sanoa kuka olen
kenen ilmaa hengitän
antakaa minun kirjoittaa vielä
kertoa kenelle terveiseni
tahdon vielä lähettää
antakaa minun sulkea silmät
etten minä näe
te tiedätte enemmän
© HH, 2014
Kommentit
sokeasta pisteestä me tiedämme,
niin sinäkin meidän :)
kaunis asenne runominälläsi kanssakulkijoihin, ihania nämä uusimmat runosi.
Tahtoakin tarvitaan
pyynnön lisäksi
Tässä runossa on ulottuvuuksia tulkinnalle, pohjaton suru, toivottomuus, miten ihmiset paremmuutensa osoittaa toista kohtaan..jne..Hyvä!
Tämä runo antaa paljon ajatusten alkuja, kiitos siitä.
Sivut