Kun etelän ihmisille puhuu pohjoisesta,
puhuu kuin ihmeestä, sadusta,
tarusta,
joka on vain totta.
Kukaan ei usko pakkoa
sen enempää jumalaan ja
täällä oloon,
joka on raskas paino.
Kun näille ihmisille itse puhuu poroista,
he odottavat seikkailua, elinkeinoa,
pelottomuutta
ja Petteri Punakuonoa.
Kukaan ei usko kolisevilla korvillaan,
sen enempää metsästä ja
rauhasta täällä,
jossa on autojen melu.
Kun näille ihmisille haluaa kertoa itsestään,
unelmista, haaveista,
elämästä,
sitä kiveä ei tunneta.
Ei punnita kaipauksen voimaa iättömyydessä,
vuosissa mitatuissa,
ajasta,
jota ei mitata vaihdon välineillä.
© HH, 2013
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hyvä mietintää herättävä runo.Pohjoinen sopii rauhaa hakeville ja etelä meille tavallisille tallaajille.
Tästä vahvasta runosta tulee mieleen juuret ja yhteys luontoon.
Tämä on karua totta pohjoisesta kaipauksesta.
alku niin totta
lapin tarun hohdon kuin myös pakon mahdottomuuden suhteen, innostus tehoaa aina varmemmin, jos joku
kolisevat korvat, sanonta ei täysin aukea
mitä se tarkoittaa?
loppu kaunis, harvalla kyky todella tuntea toisen askelten paino, saati päästä likelle koko hänen sisintään, onneksi joillain on yritystä ja likimain voi onnistuakin, kun tahtoa ja kärsivällisyyttä löytyy ja aikaa annetaan.
Oih..onneksi saan vielä asua täällä Kainuussa vaikkei tää vielä pohjoista ookkaan..hieno runo ja niin totta :)
Vain käytyään pohjoisessa voi edes hieman ymmärtää esim. Lapissa on kuin oma maailmansa, johon tämäkin lukija lumoutui. Siihen rauhaan, hiljaisuuteen ja kauneuteen.
Sivut