Olen seitsemän runokirjaa tehnyt runouden harrastaja. Tällä hetkellä toivoisin ainakin, että tämä harrastus saisi kestää läpi elämäni, se alkoi kahdeksantoistavuotiaana vuonna 1994. Kirjoista uusin ilmestyi marraskuussa 2017.
Harrastan runoutta muutenkin monin eri tavoin. Esiinnyn, keräilen runokirjoja ja kommentoin toisinaan runotta täällä internetin uumenissa. Minulla ei ole määritelmää siihen, millainen runo voi olla.
Mutta hyvät ihmiset, jos pidätte runoistani, vanhojakin runojani saa täällä kommentoida eikä pelkästään uusinta uutta. Tiet, joita kuljen nykyisin, ovat etupäässä Pohjois-Pohjanmaalla, sillä siellä nykyisin asun.
Runo ei koskaan katoa, se löytää yhä enemmän, se näkee, mitä elämää voi olla, mistä tahansa suunnasta sivuilleen katsoen.
Uusin kirjani on nimeltään Ihmisyyksiä. Facebookissa siitä voi tykätä täällä.
Esittelyä kirjoistani täällä.
Jos olet työtön, työllistetty
yrittäjä, opiskelija, eläkeläinen,
isä tai äiti,
ei sinulle sankarin viittaa ole.
Jos sinut ammutaan sodassa
omasta, omien tai toisten toimesta.
Sinulle sankarin viitta puetaan
otetaan mukaan juhlapuheisiin
peitetään kaapuun,
jonka kaikki näkevät.
Kaikki muu on turhaa.
Kaikki muu hötöä vain.
Ei minulla ole maata
eikä tarvetta loistoon.
Ei kimallusta,
ei kultaa, ei hohtoa.
© HH, 2013
