hän syö jogurttia elokuvaa katsoessaan
odottaa ylimääräisiä uutislähetyksiä
hiljaisen maan kaukaista viestiä
lumisateen ja lempeän katseen kera
historia tulee vastaan toisella kaistalla
kertoo elämästä kuin se oli ennen
värillisinä otoksina ajasta huolimatta
ilman kehyksiä ei ole muistoja
pienessä suomalaiskylässä elämä alkaa
ja päättyy toisinaan samaan pihaan
keräävät kukista sopivampia
hän syö yhä jogurttia
elokuva lopulta menee ohi
näyttelijöiden hymyt tai sanatkaan
eivät jää mieleen tällä kertaa
odotan yhä enemmän huomista
tule heti
tule ennen aamun loistoa
© HH, 2013
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaipaava tunnelma, herkkä runo
Hyvä runo siitä kun jotakin odottaa mikään muu ei kiinnosta tai herätä sen enempää ajatuksia, mutta runoon ne pääsivät kaikki.
arjen makuinen runo, jossa väsymys tai muut vastaavat haasteet hetkittäin pistävät hakemaan uomiaan.
Hienosti luotu mittasuhteita asioiden välille ja suoraan kertomatta kuitnkin nostettu esiin ihmisyys mikä löytyy kaiken kertomasi takaa.
Loppu ihana, istuu omaan oloon tällä erää.
Kiitos.
Arjenmakuinen lukuelämys.
Pidin, Paljon.
Ihastuttava loppu!
Kaunista kuvausta
Näin ajat ja tavat jatkuvasti muuttuvat
Sivut