tuttuna kiiltävää katsettani
mutta sitä ei ole talvella
on vain askelia ja taas askelia
joita tulee ottaa yksi enemmän
tässä iässä pysyäkseen vauhdissa
elämä ei mene eikä se tule
se oli tässä ja nyt
sanojen paikalla oli kaikki
minulla on vaan pelko
kalmankuu, marraskuu on
kohta jo eteisessä
ja minun on muistettava
sen jokaisena päivänä
että ovat ne menneet ennenkin
mutta tässä talvessa kuin muissakin
kaltaiseni kevään lapsen mieli
luulee kuolevansa
kun ei näe keltaista
niin kirkkaana kuin
olisi sisällä valmis vastaanottamaan
valmis elämään, valmis mihin vaan.
31.10.2017 (C) HH
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut