kahvia ja sokerimunkkia maksaessa
katse hapuilee tupakkituotteissa
ilman tarvetta ostaa
käy vaan oman elämänsä väriloistoa läpi
ehdin miettiä elämästä
jotain muuta kuin tarkoituksen
mutta en vastausta
siinä hiljaisuudessa
huoltamotyöntekijää odotellessa
mieli hapuilee haaveiden halki
pysähtyy kuin kuvanauha
jossa koko mielikuvitus
tuo kasvoille hymyn
jota ei tarvitse selittää
jota ei voi pysäyttää.
2.9.2018 © HH
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut