ennen sinua
kyynelistä punoin hautausmaalle kukkia
tietämättä mihin suru sattuu
mutta se sattui, puristi niin,
ei suostunut kumartamaan edessäni
ei pois lähtemään
ei kertomaan suunnitelmistaan
seuraaviin päiviin
se jäi
jäi viikkoja, jäi kuukausia olemaan
hiipimään minun viereeni
nakertamaan, pala palalta
nielaisemaan, kulaus kulaukselta
jokaisen kyyneleeni
ja sylkemään välinpitämättömästi pois
ennen sinua tämä kaikki
jälkeen sinun
minulla oli kirkkaat silmät
joille maailma oli auki
ja kaikki sanoivat
yksi toisensa jälkeen
sinä olet onnellisempi nyt
mutta he eivät tienneet
minä olin oppinut itkemään,
yhdellä uudella tavalla.
30.8.2019 (C) HH
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut