hautausmailla kävelevät katsovat elinvuosia
historian kirjoistakin tunnistettavia numeroita
metsät kaadetaan kuin ihminen
puu tarpeeton, ihminen menoerä
uusia tavaroita, uusia loukkauksia
enemmän tänään kuin milloinkaan
lumisen penkan reunalla makaa taas yksi
jota ei kukaan ehtinyt herättää
kertomaan oma elämänsä, oma tarinansa
siipemme eivät kestä, ellemme pidä välillä kiinni
tulevaisuudessa tyhjä pöytä ja tyhjät tuolit
vailla arvoa, vailla tunnetta.
©HH, 2013
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi