Ei elämä tässä ollut
varisen, värisen, katoan, ja huomaan,
kuinka kokonaisuus muuttuu osiksi
tämä kaikki on tässä edessäni,
myöhemmin tämä on edessä muille
osat minusta levitettyinä, haljenneina atomeina,
joilla on kirjoissa nimet nimettyinä kuvan kera
haluaisin vain istua hiljaa, nähdä yön tähdet vielä
en muuta halua tai ehkä haluan
palan näkkileipää, palan voin kera
kokea sen maun, kokea sellaisenaan kuin mainos lupasi
olla olematta pois tästä, nähdä ratkaisun
ei elämä tässä ollut, ei savu ole valmis hälvenemään
© HH, 2012
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Näkkileipä ja voita päällä sekä tunturiaapa edessä ja kauempana itse jylhä tunturi. Ihana hiljaisuus, jonka vain kevyt tuulen leyhähdys rikkoo tai lintujen ääntely. Vaellus pitkospuilla tai rämpiminen upottavassa suossa. Semmoistakin tämä runosi loihti silmieni eteen.
Lisäksi tämän runosi tavoin voisi ajatella ihminen, jolle on annettu kuolemantuomio.
Hyvä runo, joka antaa lukijalle paljon!
On hyvä pysähtyä hetkeksi syvällisiin mietteisiin, itsetutkiskeluun.
Onnea Viikon runoilija-änestykseen. : )
Hiljaisuudessa löytää itsensä
Hiljaisuus on haltija hieno ja hiljaisuudessa kypsyy ajatus.
Herkkää ja haikeaakin, hyvä
Sivut