Olen seitsemän runokirjaa tehnyt runouden harrastaja. Tällä hetkellä toivoisin ainakin, että tämä harrastus saisi kestää läpi elämäni, se alkoi kahdeksantoistavuotiaana vuonna 1994. Kirjoista uusin ilmestyi marraskuussa 2017.
Harrastan runoutta muutenkin monin eri tavoin. Esiinnyn, keräilen runokirjoja ja kommentoin toisinaan runotta täällä internetin uumenissa. Minulla ei ole määritelmää siihen, millainen runo voi olla.
Mutta hyvät ihmiset, jos pidätte runoistani, vanhojakin runojani saa täällä kommentoida eikä pelkästään uusinta uutta. Tiet, joita kuljen nykyisin, ovat etupäässä Pohjois-Pohjanmaalla, sillä siellä nykyisin asun.
Runo ei koskaan katoa, se löytää yhä enemmän, se näkee, mitä elämää voi olla, mistä tahansa suunnasta sivuilleen katsoen.
Uusin kirjani on nimeltään Ihmisyyksiä. Facebookissa siitä voi tykätä täällä.
Esittelyä kirjoistani täällä.
Pidin maailmastani kiinni
en ollut valmis
katsomaan onnellista loppua
siinä meidän hymyt
loistivat mustavalkoisesta valokuvasta
olivat hetken aivan kahdestaan
siinä olimme molemmat
kuin puiston pulut
etsien pullanmurua ravinnoksi
tai muuta hyvää
vain kaksi pitämässä
toisista kiinni
© HH, 2012
Kommentit
Nostalgiaa, romantiikkaa ja elämää, niitä löydän runostasi ja pidän.
"Pidin maailmastani kiinni"...
parisuhteessa kaksi maailmaa tavallaan yhdistyy ja kumpikin joutuu jossain joustamaan yhteisen eteen. Tuo pulu-kuvaus on suloinen.
aivan hieno runo
Tää on ihana !
Pidän tästä runosta paljon.
Minulle tulee mieleen se ajatus, kuinka vaikea ihmisen on oikeasti olla onnellinen.
Kaunis runo
Sivut