Katson tv-uutisia kuin leivänpaahtimen käyttöohjeita
mikään ei pysäytä, ei vie eteenpäin, ei ratkaise
olen nähnyt etelään päin menevällä raiteella jotain
linnun raadon ja unohtanut sen sinne kokonaan
tämä on kuin muisto, harmaa eteenpäin vievä tuokio
sammunut sattuma, joka kulkee ohitseni vielä kerran
nämä eivät heilauta, sade tavoittaa nyt ikkunalautani
kuin luvattu sää, arvaamattomana ikävä totuuspala
tämä on maailmani, metsän keskellä yhtä aikaa totta
tänne ei saavuta, täältä lähdetään, joka kerta kauas
tietäen ettei tarvitse palata, ettei tarvitse nähdä
katson tv-uutisia kuin draamanäytelmää
minä tiedän, milloin on hyvä ja tarkoitus itkeä
minä pyyhin kyyneleet pois kasvoilta, koristavat hiput
minä tiedän, milloin on hyvä ja tarkoitus nauraa
minä pyyhin hymyn pois silmistä, valaisevan katseen
tämä on sinisten silmieni laulu, metsän keskellä hetki
saapunut väliaikatila, joka tuli vähäksi aikaa vain
nämä ovat maisemat nyt, aurinkoa odottava katse
kuin luvattu sää, kevään ensikosketus, otan sen
otan hiljaa, pidän kiinni ja katson hiljaa hetken.
enempää en ole, enempään minulla ei ole valtaa.
© HH, 2012
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kirjauduin sisään saitille, otin kiinnostavimman otsikon ja luin otsikon takana olevan runon. Olin haltioissani. Onhan runosi hieman jämähtäneen (minun tulkintani) ajatuksia, mutta ajatukset ovat tarkkoja. Tämä runo pelasti päiväni.
Yksi sana: Huikea.
Taitavasti ja kauniisti, monisyisesti kirjoitettu.
Aivan upeaa tunnelmaa tässä. Monet upeat tilanteet vaan hetken viivähtävät.
Sivut