ja menee jonnekin
sen mukana laulaa yksin
kuin ehkä muillekin
elämän pyyhkimät askeleet
kuin märän rätin kotiinpaluu
tämän takin kantajaan
uppoutuu hiljaisuus
katsoo kerran pihalla maahan
halutessaan muistaa
sanoa nimen kerran
joka elää tarinan verran
kuiskaa sen hiljaa huulillaan
samaan aikaan silittää parransänkeä
että erottaa, kuka on tärkeä
tietämättä: onko mitään järkeä.
(C) HH 21.10.2017
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut