hiljaisten lähiöiden läpi
heräävissä maalaiskylissä
olen kuullut miltä kuuluu
yksinäisyys kello 4:15
syksyn hämärässä
jolloin tyhjät äänet
puhuvat kuin
läpikuultavat lupaukseni
sade joka tipahtaa maahan
käyden niin monen harmaan läpi
ennen mustaan häviämistä
elämä joka oli haihtumista
jääpaloja joiden muotoja
ei ollutkaan yhteen tarkoitettu sopimaan
tänään kevään ensimmäisinä päivinä
minä ymmärrän
miten tärkeää on kasvaa
toisten kukkien rinnalla.
18.4.2019 (C) HH
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut