elämän viisauden kirjasta lukeneeni
kaiken sekoittaneeni kuin taikinan
tietämättä sen sopivan arkeen
tai mihinkään kypsymättä aikansa
ja niin minä sukelsin syvään päätyyn
kuin on aina järki se paras tie
mikä eI kuulunut minun vaihtoehtoihin
vaikka sen piti olla todennäköistä
minä jäin särkyneiden rinnalle
kuin laskisin yhteen toivottomuutta
elämää jolla ei enää ole tarkoitusta
vaan pelkästään kaikkI valuvat lailla
virra jonka vain sade kuulee
kuin kodittomien äänet yössä yksitellen.
17.9.2019 (C) HH
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut