italialainen punainen urheilauto ajaa ylitseni
sivusilmältä teen havaintoja elämästä
joka oli jossain ja joskus
joka tuntui ja tuntuu
irtokivet eivät enää pölise
eikä maailman kartalta löydy vuoria
minne voisi paeta silmukoiden yllättäessä
tämä tässä on mutka, tämä tässä on suora
tulen kohti risteystä
päätän ohittaa liikennevalot nopeasti
värejä en katso, katson vaan yhteen suuntaan
määränpää on ratkaisukeskeisen yhtälön ongelma
aika ilman jalokiviä on loistoa
hyvä totuus tarvitsee paljon toistoa
kohtuutta, viisautta, avaruutta
näitä en ymmärrä vielä tänään
olen kuitenkin valmis nukkumaan yön
katsoen kauniita unia kahdella silmällä värillisinä
© HH
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Minä en saa tästä kunnolla otetta. Liian runsaasti piilosanomaa minulle. Olen yksoikoinen tyyppi.
Ihminen alkaa ymmärtää vasta elämänsä lopussa, väitti joku viisas.
Ja varmasti totta; kehitys vaatii aikansa.
Runosi on loistava!
Ja kerronpa mitä minulle tulee tästä mieleen.
Sabina Berman on kirjoittanut kirjan NAINEN JOKA SUKELSI MAAILMAN SYDÄMEEN, se kirja tulee tästä mieleeni.
Kyllä on upea runo kaikkine koukeroineen, tuo loppu kaunis ja realistinen
Musta tuohon kuulosti paljonkin sisältyvän ymmärrystä, ehkä sieltä on sitten tulollaan joku vielä suurempi viisaus ;D
Hyvin mukaansa tempaava,pidän.
Tämä on jollain tavalla aivan uskomattoman hieno, osui. Tässä on jotain todella kaunista ja viisasta, upea.
Aika hurja alku...mielenkiintoinen runo
Nyt yritän analysoida tätä runoa. Tuosta alkusäkeestä tulee väistämättä mieleeni huippu sitkeä Aku Ankka, joka jaksaa väkättää, vaikka auton alle mokoma jää.
Minä haluaisin mieluusti tallustella tasamaalla. Tosin ystävyys on vuorilinna, minne on hyvä paeta, kun eniten ahdistaa. Tosin tällä hetkellä ahdistus on vissiin suuttununut minuun, kun on lähtenyt livohkaan. Menköön mokoma johonkin tuuttiin jonka nimeä en tällä hetkellä muista.
Kolmannesta jakeesta tuli mieleeni lapsuusaikainen satu "Parempi tie". Toinen polku johti makeaan elämään ja toinen niukkuuteen, vaatimattomuuteen ja puutteeseen. On tärkeää tyytyä siihen mitä on. Ei ole syytä korkealle kurkotella. Tuo yhtälö mokoma lienee jokin matematiikan termi, jota en lainkaan tajua.
Toisto vahvistaa varmuuden ja jalostuttaa ihmisen.
Avaruudellinen näkökulma on vahvuuden avain. Mikrokosmoksessa riittää lääniä lennellä ilmansuunnista toisiin.
Minua ei aina nukuta, tänäänkin heräsin kolmelta. Aamuhetki on parhain hetki. Päikkäreillä on hyvä tiirailla värikuvia, joka onkin elämässä parhainta huvia.
Mie mokoma oon vähä semmonen tollukka tonttu mokoma. Jes! Sitä hyvvää joulua sulle ja mulle.
Hentun Liisalle mie en ennää sano mittään. Son rohki vissi niin.
Mie en värteeraa autohommia mitenkhään, ko olen rollaattori mies.
Sivut