vaikka minä puhallan
samaan aikaan vieressäsi saippuakuplia
sinä sanoit sinisistä silmistäni
että ne kutsuvat
luokseen kuin löytöretkeilijän eksymään
sinä sanoit tietäväsi jo
että aina jostain
löytyy mantere hiljaisin rannoin
minulla on ilmavat hymykuopat
täynnä patoutunutta iloa
naurua johon jokainen tulija
on yhä uudestaan tervetullut
sininen on surua
sinun kielellä ja mielellä
kuinka mahtuvat tälle saarelle
Iloilo ja Surusuru
yhtä aikaa toisiinsa tutustumaan
ehkä asioista on puhuttava
niillä kielillä ja
mielillä jotka meillä on.
10.12.2017 (C) HH
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut