peittävät harmaan asvaltin
ja ihmisten mielistä tarinat
joille ei ole onnellista loppua
hymyilemme vain tarkoitushakuisesti
odottaen samanlaista vastausta
ja avaruudesta putoavia hiukkasia
jotka kertovat elämästä toisin
tähän paratiisiin olemme syntyneet
näkemään pimeän lokakuun
ja mustan seassa lisää mustaa
joka tartuttaa ihoomme kylmää
hymyilemme yhä uudelleen ja uudelleen
odottaen toista samanlaista
ja pieniä hetkiä vielä
kuin lintujen laulua pois lentäessään
© HH, 21.10.2010
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut