En uskonut että se olisin minä
se tyttö johon kaikki rakastuvat
ensimmäistä kertaa.
En halunnut uskoa,
kun yksi toisensa jälkeen
salaisuutensa paljasti.
Sekö tarujen kaunokainen,
joka pieneen lippaaseen kerää särjettyjä sydämiä?
Suurin silmin pieni suu auki,
tukka takussa ja hame revennyt helmasta.
Hukassa maailmassa itsekin, pelkään toisen suuria tunteita ja tahdon savuun paeta.
Pelkään hymyä ja teräviä katseita.
Turvassa nukun sammalissa kaukana kaikesta,
kun vihdoin uneen tanssin usvassa.
Kellekkään en ollut totta.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettavan surullinen runo viattomuuden särkymisestä. Varsinkin loppu säväytti.
Tässä oli jotain tosi mielekästä, haurasta, arkaa ja niin viatonta, liian rakastettu, jotenkin ristiriidassa kaiken kanssa mutta todella ymmärrettävää. Ja lopun lause taas avasi aivan uusia ovia, suosikkeihin kyllä menee :)
Koskettavan surullinen runo viattomuuden särkymisestä. Varsinkin loppu säväytti.
Tässä oli jotain tosi mielekästä, haurasta, arkaa ja niin viatonta, liian rakastettu, jotenkin ristiriidassa kaiken kanssa mutta todella ymmärrettävää. Ja lopun lause taas avasi aivan uusia ovia, suosikkeihin kyllä menee :)