Aisopos, Oliivipuu, Kissa

Runoilija arlette

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> arlette kuva
nainen
Julkaistu:
5
Liittynyt: 5.5.2014
Viimeksi paikalla: 23.12.2024 19:15

Asuinpaikka: -
Syntymäpäivä:
-


Sadepisarat

kuusikon neulasista

eivät ehtineet

kuivua, kun jo sumu

kohosi syksyn iltaan.


Jakuren







Kommenttien kautta syntyy yhteys lukijan ja runoilijan välillä, yhteyden kautta läsnäolo. Kiitos läsnäolosta.


Runokirjani  "Appelsiineja ja rapisevia Lehtiä",  WWW.mediapinta.fi


 
 


Kreetalla, Asfendileksen kylässä

korkeuksissa

jossa oliivipuiden latvat koskettavat jumalia

kaukana maailmasta mutta

lähellä ikuista olevaisuutta


Siellä

kuhmuraisten oksien alla

auringon haalistama pöytä

pöydällä kulhossa ylikypsiä rypäleitä


Kulhon pohjalla sätkyttelee

makeasta juopunut aavikkoherhiläinen

ohuet jalat ojentuvat taivasta kohti


Maassa tuulten lennättämä kirja:

Fabuuleja, Aisopos


Hurja Meltemi liehtoo

kääntää sivuja

puu huokaa ja natisee

lukee Aisoposta ääneen


Ja vuoristonharmaa kissa

yksisilmäinen rähjäinen kulkuri

ilmestyy kuin tyhjästä

raahustaa paikalle


Pysähtyy kuuntelemaan


Ummistaa pian ainoan silmänsä

kiertyy kerälle kuivaan maahan


Nukahtaa satuun oliivipuuhämärässä


 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

elävästi kuvattu toisaalta pysähtynyt hetki
toisaalta hetki jossa paljon tapahtuu
Aisopoksen tarinat ovat hyvin opettavaisia, kannattaa lukea.
Raahustin myös paikalle, kuvien houkuttamana...
Ehkäpä kissasi tekee hieman tilaa minullekin - tuon kalaa.

Tarvitsen Runosi hetken
Runon otsikko on mielenkiintoinen. Mietin, antaako se vihjeitä runon tulkintaan. Aisopos on tietenkin erisnimi, ja on siksi kirjoitettu isolla alkukirjaimella, mutta myös pilkuilla erotetut Olivipuu ja Kissa ovat siinä kuin erisnimiä. Runossa itsessään ne eivät kuitenkaan ole erisnimiä, mutta ovat ne kuitenkin erityisiä yksilöitä. Runossa kreikkalainen maisema ei ole matkailumainosten "kaunis", vaan maalaisen arkinen, ei viimeisenpäälle siloteltu. Aisopiksen sadut tulevat arkeen, sellaiseen jossa runoilija tarkkailee ympäristöään hyvin tarkasti huomioiden. Rypäleet ovat jo ylikypsiä, kulkurikisssa yksisilmäinen, mutta runoilija kokee ympäristöaan kaikki aistit avoinna, ei yksisilmäisenä lainkaan. Hienoa on myös tässä oliivipuiden kurkoittaminen kohti jumalia, ja jumaliahan Kreikassa kyllä riittää joka lähtöön. Tämä runo kyllä toi Kreikan lämmön lukijalleen sykssyn koleuteen! Sinähän, siskoni, tunnet kyllä sitä seutua hyvin!
Kiehtova runo, joka tempaisee heti mukaansa.
 

Käyttäjän kaikki runot