Riutuneena riippuu riisutun rikollisen mieli,
vaan sormet ristissä kiroaa kerkeä kieli
kuulijaa, eikä tuulesta tuulijaa
syytä järkevä, kun sydäntä särkevä
(käy siis kilveksi kielensä kärkevä)
on syytös, jos sen sylkee vastatuuleen.
Puree pilkka nilkkaa, syy sylkijää huuleen:
”Suottapa sinä, sisko, saarnaat sanan pidosta,
itse surutta saksilla silvoit solmimaasi sidosta!
Niistä saksista sydämeeni taoit tiukan teljen;
kun viilsit itsesi vapaaksi, veit veljeltäsi veljen.”
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
