Siellä ne uinuu
sun vatsalaukussa
mut oota vaan
kun sä kuulet sen sanan
ne vavahtaa valveille
syöksyy sun suolistoon
ne nai sun niskassa
ja sun kielelle hyökyy
koko maailman
lapsivaimojen veret
niin ja ne kaivertaa sun katseeseen
kaikki naurettavat kysymykset
joita sun isäsi pilkkasi
sä vaan tahtoisit
sulaa
mutta ne sähköistää sun lihakset
valua asfaltin alle
mut sielläkin on matoja
olla näkymätön
mutta ne saa sut hehkumaan
ja niinpä sä naurat
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
huh, onpas hyytävä runo... iljettäviä kielikuvia ja taidokasta sanan kääntöä! sai kylmille väreille...
Hyi kun ilkeä. Ja voimakas.
Ei ihan aamupuuroa kanssa nautittava runo (hehe), mutta ainakin erilainen on tämä, voimakasta kieli-/mielikuvaa tuottava.