IHMELAPSI

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
909
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 29.1.2025 21:02

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 


Wolfgang Amadeus Mozart (1756-1791)
 


1. Sointu


Hopeinen käärme
ja kielen kaksi haaraa:
toinen kultaa, toinen verevää lihaa.
Lähellä hengitys lämpöä hohkaa,
hitaasti
käärmeen kieli lipoo;
sointu raapaisee,
kirvelee.

Kadun täydeltä
lumessa luikertelevia,
pieniä, vielä kielettömiä
hopeakäärmeitä.
Pois!
Talvea pakoon,
koloon soljahtaa
viimeinenkin.




2. Hiljaisuus

Holvikaaresta lohkeaa laasti.
Kupolissa taivaan kuva rapistuva:
kerubit ja serafit:
yksi silmäpuoli - toinen raajarikko;
siivet typistetyt.
Kuoro, kuriton
hajallaan.

Kuka siellä liikkuu, salissa?
Joku fortepianon takana, kyyryssä;
hiipivissä jaloissa nuotit kahisevat.
Freskosta tipahtanut enkeli,
kujeileva pikkupoika kurkistaa ja virnistää:
"Rakastatteko minua?"
se tivaa:
"Rakastatteko minua ihan varmasti?"
Selite: 
Tämä kahden runon sarja on ehkä vanhin vielä "mukanani kulkeva" musiikkiaiheinen runo, tai siis kaksi runoa. Samaan sarjaan kuului kolmaskin runo, mutta olen sen hylännyt. Olen ne kirjoittanut n. 40 vuotta sitten suurelta osin Eeva-Liisa Mannerin Bach-runon innoittamana. Sointu: konsonanssi ja dissonanssi kuuluvat musiikilliseen ilmaisuun. Ne eivät taistele, vaan täydentävät toisiaan. Hiljaisuus: Ihmelapsi saa ihailua ja huokailuja. Todellinen, utelias ja vilkas lapsi, joka on tuon ihmelapsen sisällä, saako se pyyteetöntä ja aitoa rakkautta?
oletus
Vapaa tägi: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Koskettava kertomus, oikeasti rakastaminen ei aina ole niin helppoa <3
Luin tätä kuin näytelmää. Tekstisi voi tulkita monella tavalla ja pidän siitä! Kiitos!

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot