![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-942-1500743788.jpg?itok=JCB_vCAB "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva")
Minun lapsuuteni -
yli puoli vuosisataa
murentunut:
silputtuja kuvia,
muistin katkelmia,
päivien, öitten
ja iskelmien sekoitus.
Kuu oli
keltainen.
Tähdet syöksyivät kohti,
ja maa tärisi,
ja minä jännityksestä:
Jotain pian tapahtuu,
jotain järisyttävää.
Menneet vuodet vain
- miten se elämä minut jätti,
kuin se perhe, jonka lapsia
en koskaan oppinut tuntemaan
kun he eräänä päivänä olivat muuttaneet
naapuritalon ullakolle
hellahuoneeseen
ja muutaman kuukauden kuluttua
olivat lähteneet.
Jäi vain maksamattomat vuorarästit
ja kasa huonekaluja liiterin nurkalle,
jotka vuosien myötä mätänivät
paikalleen.
Oli vuosi -55.
Mutta kun käännän katseeni
oman olan yli taakseni,
siinä se on aivan selkäni takana
ja laskee varovasti kätensä
olkapääni päälle.
"En ole mennyt minnekään",
se sanoo.
"Tässä olen ja seuraan sinua
koko elämäsi loppuun."
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
