Feeniks

Sinulla on maailman kaunein mieli. Täynnä rubikin kuutioita ja haurautta.
Sinä rakensit maailman kauneimman naisen itseesi, sisällesi. Kauan tutkit ja tarkkailit, käsittelit varoen. Sait selville kaavan, kokosit mahdottoman.
Tulilinnun laulu kuuluu vain niille, jotka tahdolla kuulee. Sinä tahdoit, totisesti tahdoit.

Mieli täynnä käärmeitä, syy syöstä vallasta. Mielikäärmeitä, rampoja lohikäärmeitä, rikottuja jumalia. Symboliikkaan kätkeytyneet salaisuudet ja siivilleen noussut feeniks.
Maailman kaunein on aina kohtalokkain. Vain toivottomuus paljastaa kyyn kyyneleet, parantavan suolaisen järven kallioiden alla. Yksi kerrallaan kuolleista herättää, itse kahti kastuen.

Kuollettava annos tulipunaista lintua, yksikin katse. Yksikin katse liikaa. Liikaa. Herra tieteilijä, toksikologi ota salkustasi välineet ja avaa sivut myrkyllisen kirjan, kyykielin kirjoitetun. Avaa ja kartoita, vertaa ja tutki. Sillä mitään näin tappavaa, et aiemmin kädelläsi ole pidellyt, kuin sydäntä leijonalinnun.

Kyberneettiset organismit pitävät minut kasassa. Keuhkojeni puolesta henki käy, tuhonkylväjäksikin kutsutaan. Kyborgia sinä et ole nähnytkään. Viisas viisas mies, yksi erehdys liikaa. Yksi kohtalotar harmiton kolibri, paljasti itsensä, avautui, antautui. Selvitetty, käytetty feenikslintu ei enää...

saa laulaa.