Voisin kertoa tarinoita kauneudesta. Silmissäni sammunut vihreys, kasvoillani auringon haalentama kulta. Huulieni ruusut ja sanojeni piikit. Minun sydämeni täynnä rumuuden ruosteisia riekaleita.
Voisin puhua suuria viisaudesta. Uppoutuisit huulieni liikkeeseen, niiden muotoon ja sanoihin käärittyihin valheisiin. Sanoiltani pudonnut pohja, sillä suurinta viisautta on olla vaiti.
Voisin laulaa kirjoitettuja sanoja, sävelkulkuja rakkaudesta, olla tekopyhyyteeni langennut. Seisoa sanojeni takana, olla läsnä ja uskotella sydämeni hyvyyttä. Jo heti seuraavassa säkeessä jäisin kiinni valheesta, sillä mykkä ja rampa on minun lahjani.
Voisin kuljettaa käsiäni taitavasti iholta iholle, huumaannuttaa ja olla tuntematta itse mitään. Sängystä sänkyyn vartaloni kulunut. Tahdot rakastella taivaan teeskentelijää. Helvetin tulessa minun ruumiini ja uurnani valtamereen.
Voisin olla tämän hetken sinun tyttösi, nainen, josta unelmoit. Olla sinun odotuksiesi, halujesi summa. 1+1= ja minä olen tulos. Niin jokin aamu heräisit viereltäni, minun onton kehoni ääreltä, huomaten että liekki johon sinä rakastuit on puhallettu sammuksiin.
Voisin olla paljon, mutten ole mitään.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
