Rakas, hassu, höpönassu,
mun ikioma tahmatassu.
Pelihirmu höpsönlainen,
haaveilija vaitonainen.
Sanoa vois monenlaista,
kertomusta toisenlaista,
ojista ja allikoista,
kadonneista tavaroista.
Mut sunsta mitä sanois?
Mitä, kelle kertoa vois?
Sanat loppuu mulla tähän,
siispä sinut rauhaan jätän,
askareitas hoitamahan,
onneasi koittamahan.
Mut muista silti aina mun,
sieluni, sydämein on sun.
Mut nyt on kiire, on jo hoppu,
on tämä runoloru loppu,
silt' tarina ei pääty tähän,
arvoitukseks jääköön vielä vähän.
Selite:
Yövalvomisen ja ikuisen rakkaudenkaipuun inisevä lopputulos. Ihastelkaa tai inhotkaa mielenne mukaan - kommenttia kaivataan!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
No ei ihan nimimerkin mukainen runo. Kiinnostava kuva, realistinenkin. Rakkautta löytyy. Rytmi meni vähän lällättelyn puolelle (Siis päässäni), joten viimeisen säkeistön olisi voinut vaikka jättää pois. Tämä vain minun mielipide.