Ovi suljetaan perästäsi
jään tuijottamaan tyhjyyteen
minulla on niin kylmä ilman sinua
Käperryn sikiöasentoon sängylle
vihreät seinät tuntuvat painostavilta
Suljetun osaston astronautti
makaa lukittujen ovien takana
Huokaisen ja lähden tupakalle
tuijotan kaltereiden takaa kaatosadetta
Antaisin mitä vain jos voisin tuntea pisaroiden
putoavan kasvoilleni
niin että kastuisin läpimäräksi
Ehkä sairastuisin flunssaan
en oikeastaan välittäisi
Ei tämä ennen tuntunut niin pahalta
mutta eihän minulla aiemmin ollut sinua
Nyt minulla olisi syy elää
siellä ulkona
Nyt minulla ylipäätään olisi syy elää
"Päivä kerrallaan kultaseni,
päivä kerrallaan"
Kyynel valuu poskelleni
päivä kerrallaan
Selite:
Haluan pois.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tuskainen, raastava tunnelma runossasi. Selviytymistä.