Saanko tämän todella?
Iloisna rutistan äidin kaulaa.
Kädessäin pidän,
5 markan rahaa.
Siskoa töihin lähdimme viemään,
kauppaan siivoamaan
ja pois tuomaan.
Päivällä oli satanut kevyttä lunta,
jäisen pinnan päälle kotikadulle.
Rautatielle tultuamme
pitoa ei renkaillamme.
Juna jo vauhdilla viiletti
tuutaten mutkan takaa
kohta rysähtäen.
Paljoa ei ehtinyt,
miettiä aikaa tulevaa,
ei menneisyyttä, ihmisiä rakkaita.
Käteni ristin
kuin pyhäkoulussa opetettiin,
ääneen huusin:
Autathan Jumala
meidät kaikki,
tästä selviämään!
Kuin onnenkaupalla,
selvisimme,
suuremmitta kolhuitta,
rusentuneesta autosta.
Auto vain luisui
junan edessä
jäisillä raiteilla
kitkatta sen keulassa.
Tarkoituksena ei kai ollut
meidän vielä lähteä.
Iloisna rutistan äidin kaulaa.
Kädessäin pidän,
5 markan rahaa.
Siskoa töihin lähdimme viemään,
kauppaan siivoamaan
ja pois tuomaan.
Päivällä oli satanut kevyttä lunta,
jäisen pinnan päälle kotikadulle.
Rautatielle tultuamme
pitoa ei renkaillamme.
Juna jo vauhdilla viiletti
tuutaten mutkan takaa
kohta rysähtäen.
Paljoa ei ehtinyt,
miettiä aikaa tulevaa,
ei menneisyyttä, ihmisiä rakkaita.
Käteni ristin
kuin pyhäkoulussa opetettiin,
ääneen huusin:
Autathan Jumala
meidät kaikki,
tästä selviämään!
Kuin onnenkaupalla,
selvisimme,
suuremmitta kolhuitta,
rusentuneesta autosta.
Auto vain luisui
junan edessä
jäisillä raiteilla
kitkatta sen keulassa.
Tarkoituksena ei kai ollut
meidän vielä lähteä.
Selite:
Olen tämän runon tehnyt jo vuosia sitten, mutta tänään vasta se sai maalauksen rinnalleen. Tuli koettua tuo pienen lapsen pelon hetki uudelleen, kun luin runoa ja samalla katselin kuvaa. Jostain syvältä alkoi hervoton itku pulputa. Tähän saakka kuva on ollut vain hajanaisesti mielikuvissa, nyt taltioin sen maalaukseksi ja elin sen hetken uudelleen, vaikka tuo junakolari tapahtui jo helmikuussa 1981. Kaikki, siskoni, minä ja äitini, selvisimme suuremmitta vammoitta.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
minulle suojelusenkelit