Istuin lähikahvilan nurkkapöydässä
ja sydän löi hattaramaisesti
vaahteran lehdet olivat jo
peitelleet lenkkareistani hikipisarat
Vihdoinkin naurusi saavutti
pääkalloni pikkuruiset kissankäpälät
alkoi sataa tappavaa
piikkisuoraa kadun nikamiin
Vaikka olit vain samettia
kopioituna ruumiilleni
hiljaa Pendolinot kiljui
roudan vierekkäin lootukseen
Pisteestä pisteeseen
kalanruotoja jumittui
siirsin siltaa jossa
romahdusvaara mädäntyi
Etten pelkäisi aurinkopusuja
sinun tukkapehkollesi kiipeän
tuhkaa pidän nuorallani
kaipausta lohkaisten avainsilmiin
Yhteiset keuhkorakkulat
asettuu kupariksi
päästämättä kuunradalle
yhtäkään spiraalikuviota
meistä hengittäen
naurun sointuja riippumaan
Selite:
Luokamme omaan lehteen menee ns "novelleihin"
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Yhdyn tuohon edelliseen kommenttiin surrealismista. Välistä hyppää silmille Salvador Dalin maalaukset, toisesta säkeistöstä etenkin. Ajatus jäi hieman etäiseksi, mutta käväisi lähellä.
Vahvaa. Omaperäinen tapasi runoilla piristää kummasti.
Siis mitä?
Mahtavaa!! En ole lukenut ennen tälläistä, siis uskomatonta :)) Jokainen säe on niin mullistavan mykistävä <3
Suosikit.
runoa on nautinto lukea
mahtavia kuvauksia
surrealismia
Voi kun kaunis. Ihastuin aurinkopusuihin. :)
Hattarahenkäystä Täynnä tämä Ihana !
:))
Kaunis. Iski tajuntaan. :)
Ja hyvää ystävänpäivää<3
Oi upeaa!!!
Sivut