Luotan enää Haloo Helsingin kappalekasoihin
koska niistä ei nouse esiin myöhemmin valehtelijoita
vaan rakkaus joka kantaa mua silloin kun en jaksa lauselumetta
Haavat on pienemmät kun ei odota
väärän linnun istuvan oksalla
En tuijota vain katon taivasta
tuijotan särisevää sielua
jonka tajuus on särkynyt
Taajuus on kaukainen
en kuule tai vastaa helposti enää
kyyneleetkin on sähköstä tehtyjä
En anna väristyneen kaipaukseenkaan
puristaa lantioita mistään vannemaisesti
En enää halua pyöriä kenenkään jalkaterissä
koska niistä ei nouse esiin myöhemmin valehtelijoita
vaan rakkaus joka kantaa mua silloin kun en jaksa lauselumetta
Haavat on pienemmät kun ei odota
väärän linnun istuvan oksalla
En tuijota vain katon taivasta
tuijotan särisevää sielua
jonka tajuus on särkynyt
Taajuus on kaukainen
en kuule tai vastaa helposti enää
kyyneleetkin on sähköstä tehtyjä
En anna väristyneen kaipaukseenkaan
puristaa lantioita mistään vannemaisesti
En enää halua pyöriä kenenkään jalkaterissä
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi