Westroad Café – 2765
Runon kannalta turha tieteismiljöö.
Seiniä valtaa dystopian tunnusmerkit,
ilmaa korvikemahorkka. Aivoissa lymyää mato
ja troijanhevonen. Mainos pyörii tauotta.
Pakko ostaa aski ja uusi tuoppi.
Ilmoituksessasi luki
turta saa tuntea
tyytyväisyystakuu
Tapaamme asuntosi edessä.
Tarjoat kättä ja nimimerkkiä,
synteettistä tukkaa ja huulia.
En tarvitse niitä.
Sido minut nyloniin. Pidä aloillaan.
Pidä minua kylkiluuna tämä maksettu hetki.
Rahasta olen kuin eläin, kontillani. Odotan.
Miltä se tuntuu, kun saa kunnolla
eikä tarvitse vain runkata nurkassaan.
Sovimme väkivallasta, vihasta,
välittäjäaineiden stimuloinnista,
steriileistä eritteistä. Kovista sanoista.
Sähköstä ja ihmisyyden rikkomisesta.
Vain, jotta saisit pitää leipäsi,
teit asioita joista painajaiset on rakennettu.
Minulla oli vielä rahaa asetyylikoliiniin.
Palasin kotiin ja etsin nurkkani niistä neljästä.
Olin kipeä. Ajattelin ensin morfiinia,
sitten kirkasvalohoitoa. Joogaretriittiä.
Asetan niskani juureen pistokkeen.
Käsistä katoaa tunto
samalla, kun veri pakenee alas.
Tulee päivä jolloin tukehdun oksennukseeni.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hapertuu reunoilta
hupenee ohueksi
katoaa tuuleen
edes sulamatta
kuin keväinen kinos.
Tässä runossa käyttäjä käyttää itseään hyväkseen.
Pidän tekstistä kun se ravistelee. Tämä tekee niin. Huh.
Tässä runossa käyttäjä käyttää itseään hyväkseen.
Pidän tekstistä kun se ravistelee. Tämä tekee niin. Huh.