unohdat sitten senkin vähän mitä minä sinulle puhuin
kadottelet ääriviivojasi sinne tänne
ja välillä - yksinkertaisimmillaan - tuntemattomien
taskujen pohjattomaan hämärään, josta
imeydyt lähemmäksi lattioitasi,
lähemmäksi taivasta, johon et yletä koskettaa
kumartuisit puoleeni, niin veistäisin sinulle uudet ääriviivat,
joiden naiivit pohjapiirrustukset
eivät vakuuttaisi ketään
keittäisin teetä ja kahvia ja makaroneja
sänkyysi sinua vastapäätä, muistaisin
puolestasi ne hetket, joita sinä et,
koska sinä et
näistä maailmankartan silmukoista tule koskaan enää
näyttämään samalta - unohdat sen kaiken mitä
minä sinulle puhuin,
näytät uupuneelta väsyneeltä silmät
painautumassa syvemmälle hämärään
itse asiassa olet vain siirtymässä eteenpäin
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
