tukehdun,
kuka vei sen epäonnen magneetin minusta,
nyt kaikki on hyvin,
liiankin hyvin,
en minä sillä että draamaa rakastaisin,
mut,
ilman sitä,
minä tukehdun,
ei kynää paperilla,ei kauniita kuvia,
ei sanoja vahvoja näissä kirjoituksissa,
ei vahvuutta minussa,näkynyt pitkään aikaan,
tyhjäksi itseni tunnen,olen tuntenut jo pitkään,
sekoitun massan mukaan,olen yksi heistä,
tylsistä ihmisistä,hän joka kantaa sisällään kultahippua.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
mielenkiintoinen asenne
minä ajattelin ponnistaa yksinkertaisuudesta, jos siitä seuraisi merkityksellisiä runoja
pidin todella paljon runosta se sai pohtimaan