Nimetön

Hänen kasvonsa olivat tyynet kuin taivas – ja taivas yhtä todellinen - kuin sekin seikka, että juuri nyt hän, tuo mitä kaunein olento puhui minulle. Tästä olin hetki sitten saattanut vain uneksia. Niin hullulta kuin se tuntuikin, oli se totta. Siinä hän nyt seisoi, tuijottaen sinisillä silmillään – ja tuo lempeä ääni sai sydämeni pakahtumaan.
Hän pysähtyi käytävällä eteeni ja sanoi >>Väisty..>> - palatessaan takaisin >>Pois tieltä..>> – ja tehdessäni tilaa yksi hänen kavereista huusi perään >>Ällö!>>
Välillä puheensävy voisi olla ystävällisempi – mutten minäkään mikään täydellinen ollut. Tai no… En lähellekään, tosiasiassa olin epäsuosittu ja pukeutujana täysi nolla – vaikken mitään vikaa nähnyt kauluspaidoissa, suorissa housuissa taikka henkseleissä. Kai muiden vain oli vaikea hyväksyä sitä tosiseikkaa, että pukeuduin siististi ja he eivät.

Vilkaisin kelloani,kohta alkaisi päivän viimeinen oppitunti. Tavanomaisesti olisin kiiruhtanut tunnille mutten tällä kertaa, sillä oli mahdotonta olla ajattelematta häntä – ja mikä pahinta, en edes tiennyt hänen nimeään. Vaikka miksi edes unelmoida, olimme muutenkin kuin eri maailmoista – hän täydellinen ja minä luuseri – >>Unohda..>> Sanoin itsekseni ja astuin luokan ovesta sisään.
Kävellessäni luokan halki, joku luokan kovanaamoista vitsaili >>(JOTAIN ILKEÄTÄ)>> – jota seurasi naurun purskahdukset ympäri luokkaa.
Istuin Bert Hallin viereen.
>>Hei Elliot! >> Hän huudahti.
>>Hei Bert.. >> Vastasin.
>>Jokin vinos- >>Ennenkuin hän ehti sanoa sanottavansa loppuun, jatkoin;
>>Tiedätkö kenenkään tummahiuksisen tytön nimeä?
Hän naurahti. >> Ai kenen niistä monista mijoonista?>>
Läimäytin häntä otsalle >>Tämän koulun,idiootti..>>
>>Auts! Jeesus,milloin sinusta oikein on tullut noin agressiivinen?>> Hän valitti ja hieroi otsaansa.
>>Sano nyt vaan!>> Sanoin topakasti.
>>Malta nyt vähän. Kenen niistä koulun noin, öö.. kolmestasadasta brunetesta?>>
>>Yhden sinisilmäisen. Vastasin nopeasti – samalla piirrustaen vihkonkanteen.
>> Aa, nyt tajusin! Olet iskenyt silmäsi johonkin tiettyyn, Elliot! Hän kiusoitteli.
Tukin äkkiä kämmenellä hänen suunsa.
>>Ssssh! Ole hiljaa hullu!>>
Bert mumisi jotain epämääräistä, silloin opettaja saapui luokkaan ja jouduin päästämään hänet otteestani.
>>Puhutaan myöhemmin.>> Kuiskasin.
Bert nyökkäsi myöntävästi.