Kristallikallo

Syön kerran viikossa, nukun yhden
yön vuodessa. Olen heikentynyt
voimani menettänyt, lahonnut yli
20 vuotta viime aikoina vanhentunut,
kevyt hölkkä vastaa maratonia
minulle, urheilu jota ennen niin
suuresti rakastin, on nyt vain suuri
taakka harteille,
sisälläni jyskyy ja paukkuu, joka hetki
kiehuu, kuulen tykkien pommitusten
äänet, ihmisten huudot räjähdykset.

Kuljen yksin kaupungilla, aistin
energiasi kaikkialla. Vaellan likaisissa
kuteissa, tuska soi replayna korvissa.
Unessa löysin kristallikallon,
kiersin kahdesti maapallon, toin sen
käteesi, suurimman unelmasi. Nyt
yksin valvon, ei rahaa katson, tilin
saldon, ehkä jo ensi kuussa muuttaa
saan, roskakatokseen asumaan.

Pilvet ja sade huoneen sisällä. Sinä
lähdit ja sinä päivänä, iski pyöveli minua
kirveellä, tappoi yhdellä iskulla,
tähdetkin vain hiekanjyviä rannalla.
Tunnen oman pienuuteni, betonilattian
vuoteellani. Postiluukku kolahtaa,
katuvalot kerrostalot nukahtaa, arkkityypit
odottaa, kutsuu näkemään, unen
risteyksessä valoihin jään.