Syvään uurrettu

Olen kulkenut hiljaisia katuja,
täynnä syvään uurrettuja tunteita.

Väistellyt jyrkänteiden reunoja,
pidättäen henkeäni elämältä. 

Olen ollut kivussa kiinni
antamatta ajan parantaa. 

Itkenyt yhä uudestaan
ollen uhri enkä voittaja.

Vuosia ja tuhansia kyyneleitä,
peläten riskeistä rosoisia teitä.

Väistellyt jyrkänteiden reunoja, 
oikeasti elämättä. 

Lopultakin oivalsin,
Kuinka hukuttaa menneen tuskan,
surusoinnut ja verivelat. 

Oppien elämään värien kanssa 
enkä niitä vailla. 

Eikä tuska enää polta
pintaan noustuaan. 

Aalloista sammun 
ja sytyn yhä uudestaan.