Sit ku sie muutat oman kottiin omaan elämään, mie en anna siul pehmolelui mukaa.
Mie pidän ne itelläin, ja laitan kaik pehmolelut miun sängyyn ja mie makaan niiden keskellä, ja muistelen siuta ja höpsötyksiäis.
Ku veljeis lähtee, mie otan sen kaikki pieneks käyneet harkka- ja pelipaidat ja hivelen niitä, ja matkustan hänen luokse linnuntietä. Onneksi tähän on viel piitkäää aika.
Välil vaa tulee mielee, et kaik on lainaa vain...
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
taas tuli kaksi kirotusvirhettä, sorry!
Niinpä, toinen tykkää pitkästä, toinen tykkää lyhyestä. Jotkut "runot" kirjoitan itsekkäästi itselleni, ajattelematta muita.
Tiedän, että joskus tyttökaveri tulee lukemaan näitä runohöpötyksiäni, ja höpinää hän nyt tarttee tosi paljon, että hän saa voimaa voittaa vakava sairaus. Tämä on yksi tapa millä hän tuen ja olen mukana.
Hmmm, en mä taidakaan olla niin itsekäs kuin luulin.
Lainaapa hyvinkii. Mukavanoloista 'höpötystä' ajatuksen kanssa, sopivanmittaisena :)
tavallaan runosi on surullinen ja haikea. toisaalta pilkesilmäkulmassa kirjoitettu hieno teos. en osaa päättää, mutta tykkään.
niin lainaa vaan, tavallaan itse olen jo helpottunut kun osa lapsist aon muuttanut omaan pesäänsä, tavallaan se on parantanut äiti lapsi suhdettakin, kirjoitat kauniisti, tosin myönnän että oli aluksi ikäväkin
Sivut