Syntymässä saatu lahja

Niin totta ettei lottovoiton tapaan silkalla tuurilla saaduissa kirjallisisissa lahjoissa ole mitään aihetta ylemmyydentuntoon. Yhtä vähän kuin pappa betalar- elämäntyylin tuomissa eduissa.
Eikä pelkkä kouluttautuminen vielä kerro kenenkään laiskuudesta sen kummemmin  kuin lahjakkuudestakaan välttämättä paljoa. Eikä tänä päivänä edes työllistymisestäkään. Ylemmän korkeakoulututkinnon omaaviakin on työtä vailla.

Asiaa! Ihmisen arvoasema ei ole yhtäkuin ihmisen arvo. Ihmisen arvo on jokaisessa ihmisessä vakiona, arvoasema vaihtelee. Kaikki rehellinen työ ja tekeminen on arvostuksen ansainnut. Jos se maisteri ja herraisopomo pomottaa hyvin on hän arvostuksen ansainnut, jos huonosti, kärsii siitä vaan sitä useampi mitä mahtavampi maisteri ja isompi herraisopomo kyseessä. 

Mä vielä ymmärrän, jos työn ja osaamisen arvo mitataan rahalla tai muulla mammonalla. Siis koko maailmahan pyörii jokaisen luovalla älykkyydellä, arvolla ja panoksella jonka toisen käyttöön voi luovuttaa. Se on kovin kylmää ja melko tunteetonta, arvosi on panoksesi arvoinen. Tätä se elämä kaikessa kareudessaan on, heti kun et edusta enää hyötyä, olet unohdettu ja pelin nappula, joka syödään. Jokaisen on mahdollisuus todistaa uudelleen panoksensa ja arvonsa vaikka kouluttautumalla uudelleen tai tekemällä muita merkkitekoja, mutta liiketaloudellisessa maailmassa nolla kertaa nolla on aina nolla. Perkele niin se vaan on. Vanhoilla meriiteillä ja muisteluilla ei saa huomisen leipää, olet joka päivä yhtä haluttu ja vahva kuin arvosi  ja yrityksesi ponnisteleva voima on.

Ihmistä ja  inhimillisyyttä ei voi koskaan mitata samoilla mittareilla, joku voi saada parempaa palkkaa, mutta ihmisenä me olemme kaikki samanveroisia ja meillä on samat oikeudet ja velvollisuudet koulutuksesta tai mistä tahansa ulkoisesta habituksesta riippumatta. Tässä se yksi maailman suurimmista ongelmista on, ihmisiä kohdellaan eriarvoisesti...sydän on aina itkenyt verta tämän surullisen aiheen kohdatessaan. Toisten ihmisten ego ja ymmärrys ei vaan kestä erilaisia ihmisiä, ne tunnustavat vain oman kastinsa, sad but true...hieno tekstisi  saa aina voimaan yhtä pahoin...

Fiksua asiaa hyvin ilmaistuna.

Runostasi ja selitteestäsi täys napakymppi tämän nykyajan "tainnuttavasta moraalista" olla ns.toista parempi tuottava sekä yht.kunn.arvostettu henkilö jollain tittelin kuin tulotason/-omaisuuden nostattama status,niin itsensä kuin muidenkin silmissä.