Keskellä aavaa
sumun ympäröimänä
hylätty laiva
jonka uumenissa
pitkillä käytävillä
suurissa saleissa
menneisyys kertoo
kuiskaten tarinoita
rakkaudesta
onnesta
siitä elämästä
sen kauneudesta
joka sen joskus täytti
ennen niitä pulmia
ja ongelmia
jotka saivat kaikki
pikkuhiljaa lähtemään
jättämään sen tyhjäksi
ja yksin
ja vaikka samaa merta
ihan sen vierelläkin
kulkee paljon muitakin
se ei kohtaa ketään
joka huomaisi sen
toisi takaisin elämän
aivan kuten minäkään
en ole yksin
mutta sydämeni on
kuin tuo laiva
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettavaa pohdiskelua. Hylätty laiva sopii hyvin vertauksesi tunnoillesi.
Voi sua
tää liikuttaa kyyneliin...
helmi tää runosi.
Ennenkuin luin runosi loppuun,niin jo Otsikostasi tulkkasin " että Hylätty laiva käy myös hylätystä sydämestä ".
Hyvin lipuu kerrontasi kuin soljuukin jäsennetyltä runolta !
Kertakaikkisen mukaansa tempaava surullinen runo. Tuo vertaus aavelaivaan merellä on todella hieno ja hyvä ennenkaikkea. Sen melkein voi nähdä, mielessään näkeekin. Kohtalona sydäntä särkevä koko runo ja siihen itseään kun vertaa niin aina rajummin koskettaa sydämen herkkää soitinta, joka laulaa mollissa, melodia on silti kaunis, viedessään ajatukset menneeseen onnelliseen aikaan.
Erittäin hyvä runo.
Niin titanic purjehti ikuisesti sydämiin ja sieluihin upotessaan...
Titaanien uho, kaatui edessä olympoksen vihan ja voiman, taittui terä ja unelmat.
Näin elämä tarjoaa oman Titanicin jokaisen elämään.
Koskettava runo.
Kaunista luettavaa. Hieno runo
Syvältä koskettava upea runo.
Surullinen runo, mutta osaa olla kaunis !!
Hylätty laiva merellä - mikä voisi olla yksinäisempää ja surullisempaa !
Olet vanginnut lumon runoosi
mahdollisuus haipuu sumuverhoihin
yksinäisyys asustaa
suuren meren kulkijaa
huomaa ei vain kukaan
tuulen kutsua tulla mukaan
kuulu ei
- tunnelmallinen runokuvaus
Sivut