Runoilija Antracon

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 16.4.2004
Viimeksi paikalla: 10.5.2025 0:03

Asuinpaikka: -
Syntymäpäivä:
-

Minä en ole mitään ilman rakkautta
 

Vieras Vierailija

tunnustelen läpi tämän peilin

kuka oikein olen?

matka on alkanut
enkä huomaa

sinua, tuntematonta matkustajaa

saapuu yö tyhjän maan

ei laitakaupungin valoa
ei valaistuja pilvimassoja

on vain me

ja sakea pimeä joka kutsuu nimeltä

huomaatko kuinka palan
että näkisimme tien

mutta sinä tuijotat
revit totuuden esiin

vain inhoittava kuilu odottaa meitä kumpaakin

on aika kertoa valkoinen valhe
tuntematon matkustaja

muuten ei ole paluuta

haihtuvat jalanjäljet
aava aavikko kuiskii

tie katoaa takaamme

eikä kompassini kaipaa pohjoista

huomaatko kuinka palaan

hetkeen jolloin peili
leveästi hymyili
eikä vääristänyt minua

on aika jatkaa vielä hetki

nousisiko naurava aurinko

ja ajatus joka sinut kadottaisi

tuntematon matkustaja

viimeisten päivien viimeinen vierailija

Kommentit

Tämä teos on suojattu tekijänoikeuslain mukaan. Kaikki oikeudet pidätetään.
Selite: 
Sara - Synkkä matkustaja
Tosiaankin nyt vain pois synkkyydestä ja kohti valoa, Kyllä se kesä sieltä kohta tulee.
 

Käyttäjän kaikki runot